Hetkeä aikasemmin mentyämme metsää, naapurin pojat tulivat luoksemme ja ensimmäinen kysymys oli: " Saadaaaaaanhan me taas leikkiä piilosta Silverin kanssa, voidaanhan me mennä piiloon ja Silver etsii meidät" Nauraen vastasin, että tottakai ja annoin poikien antaa Silverille pari keksiä.
Olin siis tapani mukaan lähtenyt heti koulun jälkeen pitkälle lenkille metsään, josta kuului naapurin lasten iloisia ääniä. Mulla on tapana aina huutaa pojille, että tultiin taas koiran kanssa lenkille ja hetken päästä meillä onkin lähes aina pari lasta rapsuttelemassa ja kertoilemassa päivän kuulumisia. Vähän aikaa leikittyämme piilosta jatkoimme matkaa toiselle puolelle metsää ja vietimme siellä pari tuntia kunnes oli aika lähteä tokoon :)
Ihaninta on se, että Silver pystyy olemaan tuossa metsässä, vaikka siellä seikkaileekin naapurin lapsia, vielä parempaa on se, että nuo lapset pitävät Silveristä ja viihtyvät meidän seurassa. :)
