Tassun jälkiä lumihangessa.

Hei taas kaikki!

Ulkona tulee lunta taivaan täydeltä, tiet on täynnä jotain sohjoa, mitä koira tekee?
No tietysti juoksee ja riehuu tuolla pihalla aivan onnessaan, nyt kun kerrankin pääsee riehumaan pehmeessä lumihangessa. Tänään Silver on päässyt painimaan naapurin koiran Vilin kanssa parikin kertaa. Oon niin ilonen Silverin puolesta kun nyt sillä on oma piha ja painikaveri!

Olimme eilen Silverin kanssa parin tunnin lenkillä joka siis sisälsi hihnassa kulkemista, metsässä juoksemista sekä koirapuistossa painiskelua. Kun pääsimme metsäpolulle uskalsin päästää koiran vapaaksi, pari kertaa meinasi hermot mennä, sillä tuo ihanaakin ihanampi Silver kadotti korvansa ja meinasi lähteä jäälle, joka ei todellakaan näyttänyt kestävältä.
Koira puistoon päästyämme Silver juoksi tapansa mukaan ympäri puistoa ja minä tietenkin juoksin sen perässä, ainakin kunto kasvaa kun sen kanssa riehuu tuolla umpihangessa.

Muutto on jo hyvällä mallilla, suuri osa tavaroista on jo paikallaan, mun ja Mikon huone oli jo kerran siisti kunnes se sitten meni yllätys yllätys sotkuseks :D
No,oikun kivaa pääsen sitten siivoomaan....  tai sitten ei!

Huomenna mulla on vapaa päivä sillä nyt meillä on koeviikko ja mulla ei oo 3 ja 4 kierron kokeita.

Huomenna suuntaamme Silverin kanssa Aistiin eläinlääkäriin ottamaan jälkimmäisen osan rokotuksista. Silverille ei siis voi antaa samaan aikaan 2 eri rokotetta, koska sillä on tullut kuumetta rokotteista.

Pakkaamista!

Hei taas kaikki! 

Huomenna on se päivä...... nimittäin muutto uuteen kotiin! 

Ollaan nyt pari päivää pakattu ihan hulluna kaikkia tavaroita ja jos totta puhutaan, tää pakkaaminen tai mikään, joka vähänkin liittyy siivoomiseen ei todellakaan oo mun pala kakkua! 

Mutta, noh, mulla on kaikki omat tavarat jo pakattuna, joten huomenna rankan koulupäivän jälkeen alkaakin tavaroiden roudaus uuteen kotiin. 

Silver ja kissat on aivan ihan ihmeissään, sillä koko kämppä on täynnä kaiken maailman laatikoita, joten tilaa ei ole hirveästi. Silver on yllätetty ties kuinka monta kertaa sängystä, johon ei koiralla ole mitään asiaa.

Mutta, nyt mun on pakko mennä nukkumaan, huomenna pitäis jaksaa tehä hommia! 

Yhteinen matka.

On kulunut jo yli vuosi siitä kun tuo ihana Silver neiti muutti meille.
Vuoteen on mahtunut todella paljon. Paljon naurua, harmaita hiuksia, monen monta lenkkiä, ymmärrystä, reissuja näyttelyitä ja ennenkaikkea rakkautta.

Alun perin, meille ei pitänyt edes tulla koiraa, mutta reilu vuosi sitten olimme perheemme kanssa viettämässä Joulua ja uutta vuotta Vainionpäiden kanssa Nurmossa. No, samaan aikaan olivat vielä ihanan ihanaiset Diamond- pennut vielä tuolla ihanalla kasvattajalla Yvonnella, koska pennut eivät vielä olleet luovutus ikäisiä.
Yksi pentu oli vielä vapaana peruutuksen vuoksi, mutta en edes kuvitellutkaan saavani koiraa, en ainakaan tuon reissun aikana. Ilmeisesti äitini oli puhunut Yvonnen kanssa,että jospa nyt olisikin aika ottaa koira.

Minun täytyi lähteä takaisin tänne Vantaalle tuomarikoulutukseen ja seuraavana päivänä leirille. Istuin junassa ja kuuntelin rauhassa musiikkia kännykästäni kunnes puhelimeni alkoi soimaan, äitini soitti minulle. No minä tietenkin vastasin puhelimeen ja Yvonnehan siinä minulta kyseli: " Eikö me niin sovittu, että jos joku ottaa hopeisen tytön itselleen sen nimeksi täytyy tulla Silver. Eikös se mennytkin niin"  Olin ihan ihmeissäni ja vastasin erittäin hämmästyneena että joo, niin me sovittiin. Seuraava lause olikin yksi elämäni parhaista hetkistä: " No rupeeppa sitten kutsumaan hopeista tyttöä seuraavat 9 vuotta Silveriksi, se on teidän"
Kun istuin siinä junassa Tampereen kohdalla, meinasin jäädä pois ja mennä takaisin Seinäjoelle.
Mutta, kilttinä/ rahattomana tyttönä jatkoin matkaa Helsinkiin.

Sunnuntaina sain sitten ihanan Silverin ensimmäistä kertaa syliini. Isoin haaveeni oli vihdoin käynyt toteen.
Kiitos todella paljon rakas kasvattaja Yvonne, sekä tietenkin Jenni ja Mimi, Tiina ja Hemmo. Ilman teitä, en omistaisi tuota rakkauspakkausta.<3

Silver on ollut kuluneen vuoden terve. Mitään pientä pissatulehdusta ja kuumetta vakavampaa ei ole ollut.
Silver painaa tällä hetkellä lähes 40kg, paino siis oli jo käynyt parikin kertaa yli sen 40 kilon, mutta Silverillä oli tuossa n. kuukauden kestävä jakso, jolloin mikään ruoka ei meinannut kelvata. Nyt vaihdoimme ruoan pienempään nappulaan ja sen myötä Silver syö vähäsen paremmin. Eihän siitä tule koskaan mitään suursyömäriä, mutta edistystä on tapahtunut huimasti.

Silverin luonne on niin ihana, välillä se kadottaa korvansa ihan totaalisesti ja kun olet sanonut samasta asiasta 20 kertaa Silveer kääntää päänsä kallelleen ja ihan niinkuin se sanoisi että oliko sulla jotain asiaa :)
Välillä Silver taas haluaa olla lähellä ja kuinkahan monta kertaa meidät on löydetty lattialta makoilemasta, Silver mun kainalossa sen pää omani vieressä. Siinä ei tarvita sanoja, ei tarvita mitään muuta kuin ymmärrystä ja rakkauta. Se hetki kun saan pitkän päivän jälkeen mennä lattialle makaamaan rakkaan koirani viereen on ihanan rentouttavaa.

Hämmästyttävää on tuon koiran viisaus. Silver ymmärtää milloin sen pitää olla rauhassa ja milloin jokin on pienempi kuin se itse, milloin on aika ottaa rennosti ja millon saa riehoa. ( toki välillähän nämäkin taidot unohtuvat)  Yleensä pienen koiran tavatessaan Silver menee maahan, aivan kuin viestiäkseen toiselle ettei hän uhkaa mitenkään. Arempien koirienkin kanssa se tulee mainiosti toimeen, monet kerrat Silver on saanut leikkimään sellaisia koiria jotka pelkäävät tuollaisia " jättiläisiä".

Silver on oppinut vuoden aikana erilaisia temppuja, kuten antamaan ylävitosen, kaatumaan ja "kurre" ( eli siis istuu niikun orava)
Aloitimme syksyllä myös tokoilun Etelän- vesileijonien vetämässä ryhmässä. Joka kerta yllätyn positiivisesti siitä kuinka taitava Silver oikeasti on.

On se vaan niin rakas<3

Eläinlääkärissä käynti!

Olimme tiistaina eläinlääkärissä Napin, Hilma ja Silverin kanssa.
Nappi ja Hilma saivat molemmat sirut ja rokotukset, sillä nyt kun muutamme maan tasalle kasvaa samalla mahdollisuus siihen, että kissat pääsevät helposti karkuun. Vaikka Napilla ja Hilmalla ei ole ollut tähän päivään mennessä  minkäänlaista hinkua ulkona olemiseen, silti päätimme olla kaukaa viisaita, sillä jos nuo kaksi päättää lähteä karkuun nyt on edes jonkilainen mahdollisuus ,että ne löytää tiensä takaisin kotiin.

Silver sai kanssa rokotuksen vaikkakin vähän etuajassa, mutta kun meillä on parin viikon päästä tiedossa Viron näyttelyreissu ajattelimme, että on järkevää ottaa rokotukset samaan aikaan. ( Silverillähän olisi ollut vielä vanhat rokotukset voimassa reissun aikanakin, mutta nyt ne on hoidettu pois alta) Seuraavan kerran Silver täytyy rokottaa vasta parin vuoden päästä.

Eilen ehdin jo säikähtää, että joko tulee uusi reissu lääkäriin, sillä Silver riehui lenkillä ja onnistui kaatumaan jolloin Silver aristi toista etujalkaa. Päivällä Silver sai sitten särkylääkkeen ja illalla oltiinkin jo kunnossa! Selvisimme siis säikähdyksellä.

Uusi alku ja tassun ääniä!

Kävimme torstaina äidin, Mikon, Silverin ja Sannan kanssa, uuden alun antavassa paikassa, nimittäin pääsimme katsomaan meidän tulevaa kotiamme. Muutamme 25.1. uuteen kotiin, hienoon 2 kerroksiseen rivitalo asuntoon joka sijaitsee Päiväkummussa. Uudessa talossa on 3 makuuhuonetta, 2 vessaa, todella iso parveke, ja keittiö sekä tietysti olohuone. Olen todella innoissani sillä vihdoin saamme enemmän tilaa ja mikä parasta, uudessa talossa on oma piha ja sauna!

Kävimme Silverin kanssa eilen koirapuistossa ja ulkona oli mitä parahin keli. Aurinko paistoi ja suloisen kirpeä pakkanen sai ilman niin ihanan tuntuiseksi. Välillä manaan itsekseni että miksi sitä lunta pitää olla näin järkyttävän paljon, mutta sitten kun katson koiraani joka iloisesti temmeltää ja loikkii umpihangessa, ajattelen, että eihän talvi olisi mitää ilman lunta. Vaikka onkin kylmää ja märkää Silver nauttii tuosta lumesta aina yhtä paljon kuin kesällä vedestä. 

Eilen tänne "sivistyksen" pariin saapui rakkaat tätini Yvonne, serkkuni Daniela kera 3 koiraa Gabriela, Sky ja Jade, sekä tietysti marsutytöt Okariina ja Ariel. 

Olen tällä hetkellä 4 koiran lapsenvahtina ja voin sanoa, että nämä ovat maailman helpoimpia vahdittavia :) 

Aamulla heräsin kuuden aikaan käyttämään koiria pissalla jonka jälkeen siirryin olohuoneen sohvalle nukkumaan, sillä koirat oli vähän levottomia. Sky nosti molemmat etutassunsa mun vatsan päälle ja painoi päänsä mun syliin kunnes uni voitti ja poika päätti siirtyä lattialle nukkumaan. Silver nukkui tapansa mukaan parvekkeen oven edessä ja Jade ja Gabriela nukkuivat siellä missä mahtuivat. 

Koirille on ruoka tarjottu osa söi hyvin ja osa jätti vähän ruokaa. Tänään olisi vielä tiedosssa kahden koiran pesu tuolla meidän ihanan "isossa" kylpyammeessa, mä niin jo haluan sinne uuteen kotiin sillä ison koiran peseminen kylpyammeessa ei ole mikään helppohomma! 

Kissat viettää aikaa mun huoneessa ja saivat tänään päivällä extra herkuksi märkäruokaa :)