Elämä isossa perheessä on suoraan sanottuna erittäin vauhdikasta. Kokoajan joku on menossa jonnekkin, on pelejä, harjoituksia, töitä ja koulua ja rehellisesti sanottuna en ymmärrä sitä miksi pitää olla jatkuvasti menossa johonkin. Kaiken kukkuraksi tuo minun karvaton mammani on kokoajan poissa kotoota ja se suoraan sanoen harmittaa minua, sillä olen aina ollut vähän sellainen mammantyttö.
Tänä vuonna olen ehtinyt käydä tokossa opettamassa mammalle käytöstapoja, lisäksi kävimme koirien missikisoissa jossa sain EH:n eli olen kuulemma laadultani erittäin hyvä... siis TÄH!!!! Olen kylläkin mielestäni aivan ERINOMAINEN, loistava suorastaan!! No, mamma sitten lohdutti minua ja sanoi että hänen mielestään olen kyllä kaikista kaunein koira.
Normaalisti arkeeni kuuluu takapihalla oleilu, jossa viihdyn aina pienen hetken kerrallaan, sillä kukatahansa arvonsa tunteva koira ei suostu ulkoilemaan pitkiä aikoja... jos joku erehtyy jättämään minut pidemmäksi aikaa yksin ulos niin osaaan kyllä ilmoittaa olemassa olostani hyvinkin äänekkäästi! Lisäksi lenkkeilen monta kertaa päivässä, mutta nyt kun ilmat alkavat lämmetä,olen kuulemma muuttunut kiskojasta kiskottavaksi, mutta aina kun pääsen metsään juoksentelemaan kadotan korvani ja juoksen ympäriinsä kuin viimeistä päivää.
Normaalisti arkeeni kuuluu takapihalla oleilu, jossa viihdyn aina pienen hetken kerrallaan, sillä kukatahansa arvonsa tunteva koira ei suostu ulkoilemaan pitkiä aikoja... jos joku erehtyy jättämään minut pidemmäksi aikaa yksin ulos niin osaaan kyllä ilmoittaa olemassa olostani hyvinkin äänekkäästi! Lisäksi lenkkeilen monta kertaa päivässä, mutta nyt kun ilmat alkavat lämmetä,olen kuulemma muuttunut kiskojasta kiskottavaksi, mutta aina kun pääsen metsään juoksentelemaan kadotan korvani ja juoksen ympäriinsä kuin viimeistä päivää.
Ruuan suhteen olen edelleenkin kranttu, nytkin mamma puhisee itsekseen, sillä en viitsinyt syödä ruokaa, mutta mitäpä se menee tarjoamaan aivan vääränlaisia ruokia. Mamma ei tunnu ymmärtävän että valmistaudun tulevaan bikinifitness kauteen, eikä sillon voi syödä mitätahansa ruokaa!!
Eilen osallistuimme leonberginkoirien äkkikuolema tutkimukseen. Mamma kertoi minulle, että tosi moni minua nuorempi koira on menehtynyt äkillisesti, joten päätin antaa oman panokseni tutkimukseen, toivottavasti sen avulla moni nuori koira saa pitkän elämän. Aluksi minua jännitti koko tilanne, mutta sitten kun sain olla mamman kainalossa niin annoin Heidin ottaa minusta verta, mutta helppoa se ei ollut. Minulla on kuulemma paksu nahka ja karkailevat suonet, mutta hetkenpäästä katsoin kun veri virtasi siististi putkiloon. Sain jopa palkinnon, sillä olin kuulemma tehnyt hyvän työn! Toivon, että moni muukin leonbergin omistaja ottaisi verinäytteen koirastaan, sillä asia on hyvin tärkeä!!
Siinä kaikki tällä kertaa, nähdään taas!!
T:Silver
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti