Hiljaisuus.

Olen tässä pari päivää kulkenut laput silmillä, sillä olen taas eksynyt kirjojen maailmaan. Hyvä esimerkki tästä on varmaan se, että reilu 2 viikon aikana olen lukenut reilu 3000 sivua.

Lauantaina Konsta kävi kirjastossa palauttamassa pari kirjaani ja pyysin että hän toisi minulle pari uutta kirjaa tilalle. Itse päätin lähteä koiran kanssa uuteen koirapuistoon Matariin sillä koulumatkoilla olen nähnyt siellä pari agility estetttä. Silver viihtyi mainiosti uusien koirien kanssa,tälläkään kertaa ei ollut mitään ongelmia. On se vaan ihanaa, ettei tarvitse murehtia tuleeko koira toimeen toisten kanssa! Muiden lähdettyä ajattelin testata miten Silver suhtautuisi tuohon pieneen rataan joka koostui siis pöydästä, pienistä pujottelukepeistä, A-esteestä ja renkaasta. Silverin ei tarvinnut miettiä kuin hetken ja se tajusi jutun idean nopeasti. " Aina kun menen tuosta noin saan palkinnon" :D

Kotiin päästyämme kello oli puoli seitsemän, tämä taas tarkoitti sitä että olimme olleet ulkona 2½ tuntia! Minuun iski laiskuus ja otin Konstan tuoman kirjan ja menin sohvalle pitkäkseni. Lukiessani pystyn sulkeman muun maailman ulkopuolelle ja keskittymään vain lukemiseen.  Mutta, pian minut herätettiin tuosta horroksesta sillä Konsta ja Tommi olivat hakeneet läjän pajunkissoja ja he odottivat minua koristelemaan. Huokasin syvään ja nousin sohvalta vastahakoisesti, sillä olisin mielummin jatkanut lukemista.  " Luvattu mikä luvattu" ajattelin ja aloin koristelemaan oksia. Mielestäni oli ärstyttävän hiljaista joten kaivoin puhelimeni esille ja laitoin musiikkia. Koristelu kesti liian kauan ainakin puhelimeni mielestä sillä täysi akkuni huusi nyt uhkaavasti loppuaan ja lopulta puhelin sammui. Aikaa oli siis kulunut jo reilu 2 tuntia. Huokasin taas ja jatkoin koristelemista ja pian urakka olikin jo valmis. Sitten kun näin tuon läjän pajunkissoja, joissa oli kiinnitettynä sulkia, silkkipaperia ja rusetteja tulin hyvälle mielelle. Tänäkin vuonna ahkerointi oli tuottanut tulosta.

Tuon jälkeen päätin ruokkia koiran vaikka sohvalla oleva kirja suorastaan huusi nimeäni. Silver ei taaskaan syönyt kaikkea, mutta kaikesta huolimatta neidin ruokahalu on silti aavistuksen parantunut jos verrataan siihen mitä se oli pari kuukautta sitten!
 Tajusin, että olen itse stressannut sen painoa niin paljon, että se on vaikuttanut myös omaan kehäkäyttäytymiseen ja päätin, että kun minulla on niin keskeneräinen koira joka tarvitsee paljon aikaa kehittyäkseen, annan sille sen tarvittavan ajan ja lopetan tuon turhan stressaamisen, koska siitä ei ole kenellekkään mitään hyötyä!! Kaikesta huolimatta Silver on aina Silver.  Enkä mä vaihtaisi tota jääräpäätä mihinkään.<3  

Vihdoinkin kymmenen aikaan illalla pääsin jatkamaan kirjaa ja havahduin siihen, että Sanna huutaa mulle alakerrasta "Aika mennä nukkumaan kello on yli yksi" PLÄÄÄH, sanon minä ja jatkan lukemista, tosin sen verran vaivauduin nousemaan ja menin laittamaan oven raolleen, niin että huoneestani tuleva valo ei näkynyt suoraan alakertaan. Päätin siis jatkaa lukemista, kunnes saisin tuon luvun loppuun. Puolen tunnin päästä kuulin askeleet rappusissa ja laitoin valot äkkiä pois, mutta minut oli nähty. Sanna sanoi uudestaan että nyt oikeesti nukkumaan. Jäin makaamaan sängylle ja nielin pettymykseni. Kuuntelin hetken Silverin tasaista tuhinaa, mutta en millään saanut nukuttua. Otin taas kirjan käteeni, mutta tällä kertaa luinkin taskulampun valossa ne 10 sivua ja vihdoin sain sen luvun loppuun. Huokaisin syvään ja katsoin kelloa: Se oli vähän yli 2, joten päätin ruveta nukkumaan.

Aamulla heräsin ennen yhdeksää pirteenä ja otin taas kirjan ja aloin lukemaan. Puolen tunnin päästä Tommi tulee ovelleni ja kysyy että käytääkö hän koiran. Sanoin, että koiran kyllä voisi käyttää aamulenkillä ja niin Tommi ja Silver lähtivät lenkille. Tommin tultua alkoi härdelli. Minun piti keksiä asut pikkupojille ja tähän ei ollut kuin 15 minuuttia käytettävissä.
Lopputulokseen olin tyytyväinen ja pojat pääsivät virpomaan.
Kävimme myös moikkaamassa mummia ja ukkia ja lopulta olikin aika mennä isän luokse.
Olin jo erittäin väsynyt vaikka kello ei ollut edes kuutta. Otin taas tuon kirjan ja hetken päästä se olikin luettu. Huokasin syvään sillä muita kirjoja minulla ei ollut joten lukeminen loppui siihen. 417 sivua ei näemmä riittänyt kuin päiväksi. Mitähän seuraavaksi sitten lukisin?